Kun palapelin palat loksahtivat kohdalleen

Huh, ompas tää kirjoittaminen vaikeaa! Kolmena päivänä jo yrittänyt jotain kirjotella tänne, mutta ei nyt oikein suju. Noh, jospa nyt yritän vielä kerran!

18.6
Äiti lähti mukaan tallille ja tarkoitus oli että opetan äitiä juoksuttamaan, mutta Mimmillähän sitten olikin vähän virtaa. Takapää oli aika kevyehkö ja eipä siellä etupäässäkään tainnut paljon painoa nyt olla ;) Ensimmäiset 10-15min meni tämän säheltäjän rauhoittuessa ja sen jälkeen sujuikin jo ihan mallikkaasti, vaikkakin äiti ei sitten uskaltanut enää tulla juoksuttamaan, mutta hiljaa hyvä tulee.

20.6
Oli tosi sateinen päivä ja kastuttiinkin melkein läpimäräks kun maastossa käytiin. Tosi lämmin kyllä oli vaikka vettä tulikin lähes koko päivän. Mimmi oli vähän säikky aluksi, mutta rauhottui kun taputtelin sitä kaulalta.

22.6
Kävin maastossa lämmittelemässä Mimmin ja reenasin laitumella jonkun aikaa. Työstin Mimmiä ympyrällä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Tuli itsellekin reeniä kun täytyy pitää tasapaino ravissa, jottei tuu häirittyä hevosta. Muutaman kuvan napsasin lopuks Mimmistä:

23.6 
Päästiin jälleen vesisateeseen ratsastamaan ja vettähän tuli sitten kuin saavista kaatamalla. Se ei onneksi paljoo menoa haitannut, Mimmi oli tosi kiva ratsastaa. Laitoin Mimmille sadeloimen ratsastuksen päälle sillä vettä tuli vieläkin paljon ja oli aika tuulista. Istuin jonkun aikaa Mimmin kanssa pihatossa ja juttelin sille, mutta otinkin sitten jalat alle kun huomasin ampiaisen ja että siellä katossa on niitten pesä! Käydään se tässä lähipäivinä pudottaa alas sieltä, kun en saanut lupaa itekseni sitä sieltä pudottaa.

25.6
Menin tallille puoli yhdeksäksi, sillä pyrin siihen että Mimmi saa aamuruuan viimeistään klo 11. Kokeilin katoksessa letittää Mimmin harjan, mutta se ei oikein onnistunu. Siitä kuva alempana. Lähdin ratsastamaan lentokentän päähän hiekkakentälle. Työstin Mimmiä ympyrällä molempiin suuntiin, tein pohkeenväistöjä ja taivutuksia (Ainakin yritin..) :D  Noin 45min työstämisen jälkeen sain haluamiani tuloksia. Mimmi oli muodossa, herkkä avuille ja kulki reippaasti eteenpäin. Kun olin saanut Mimmin kulkemaan jonkin sortin muodossa, tuli itselleni tunne että palapelin palat loksahtivat kohdalleen. Tajusin että aiemmin mulla on ollut liian kova käsi! Pehmeä tuntuma on paljon parempi. Mulle on aina sanottu että kiristä ohjaa ja se on ollut ehkä väärä ilmaisu mulle. Olen joko ymmärtänyt sen väärin tai se on neuvottu huonosti. Olen kuitenkin ylpeä siitä että ymmärsin sen ennemmin tai myöhemmin ja huomenna äiti lähteekin kuvaamaan jos vaikka onnistuisin tuossa jälleen :)

Se että sain näinkin upean hevosen itselleni on täysi ihme. Aluksi tuntui kamalalta kun Mimmi pukitteli,hyppi pystyyn ja kieltäytyi menemästä eteenpäin, mutta todennäköisesti syy oli sen hetkisessä satulassa. Olen reilun puolen vuoden aikana myös oppinut näkemään milloin Mimmillä ei ole kaikki kunnossa. Kerrankin tuli vain sellanen tunne että nyt kaikki ei ole kunnossa ja kivihän siellä oli kengän ja kavion "välissä". Mimmi on uskomattoman itsepäinen, ihana, opettavainen mutta myös kiltti aremmankin ihmisen käsitellä maastakäsin. Äitikin opetellut toimimaan Mimmin kanssa ja harjaus,loimitus, loimen pois ottaminen yms sujuu jo. Vielä kun kyytiin menis ;)
Pystyn itsekin jopa ihan ylpeänä sanomaan, että ollaan kehitytty aika paljon tän reilun puolen vuoden aikana. Viimesin pukittaminen oli sillon pääsiäisenä kun mun selkä meni ja arvatkaas mikä satula oli? No se Stubbenin Siegfried. Sen jälkeen olen mennyt vaan ilman satulaa tai sillä uudella Claridge housen koulusatulalla eikä pukin pukkia. Eli kantapään kautta piti sekin oppia! Mutta parempi ehkä kuitenkin myöhään, kun ei milloinkaan. 

Nyt saa kuitenkin tää turhanpäivänen jaarittelu riittää ja lähden pakkaamaan! Sillä ens kuussa on jo muutto Suonenjoelle <3